RAKKAUSKIRJEITĂ„ ASIAKKAILTAMME

"Tämä kurssi toi minulle

enemmän helpotusta ja ymmärrystä

itseäni kohtaan

kuin 5 vuotta terapiassa"

ELINA 

SUCCESS STORY  

"Traumaneuro Valmentajakoulutus muutti elämäni!"

 Uskallus edetä ja laajentua on nyt niin paljon helpompaa.

Ennen ymmärrystä hermostosta kaikki oppimani jäi vähän  ulkokohtaiseksi.

Hermostoni sabotoi minua tekemästä rohkeita valintoja kohti oman näköistä elämääni. Tai jos uskalsin toimia, niin kaikki kasvu ja kehitys oli hidasta!

Valmennuksesta saamalla rohkeudella ja tuella uskalsin hypätä päivätyöstäni päätoimiseksi yrittäjäksi.

Ja hyvin on mennyt.

Susannan laaja-alainen tietämys kaikesta hyvinvointiin liittyvästä on poikkeuksellista! 

-Inga Söder 

 Laulaja ja trauma-informoitu somaattinen valmentaja ja laulunopettaja

Kokemuksia Reborn To Remember Workshopista...

Kiitos että olen saanut tulla mukaan! :)

Eilen jo olinkin reborn to remember workshopissa mukana ja se tuli kyllä elämääni juuri oikeaan aikaan!

Sinun lämpö sanat ja viisaus menivät suoraan sydämeeni, aloin itkemään, sen vuoksi että miten paljon lämpöä ja rakkautta joku voikaan oikeasti ympärilleen jakaa ja sain kunnian olla osana sitä.

Kiitos! ❤️ Meri

En uskonut, että tämä voisi auttaa minua, vaikka siskoni suositteli sitä - mutta olin väärässä.

Avasin oven ihan uuteen maailmaan, vaikka nyt tosin harmittaa se, etten tiennyt tätä aiemmin.

Olisin säästynyt paljolta.

 Anita

Kiitos tuosta ylisukupolvien rakkausmeditaatiosta.

 Olen itsesuggestiota ja myötätuntoa ja meditaatioita harjoitellut.

Niissä kyllä parin kolmen vuoden tauko.

Tämä oli heittämällä tuntuvin kokemus. Koin liikutusta ja sellaista rakkautta mitä en ole kokenut.

Satu

Palautteita harjoituksista

Tarvitaanko näihin joku teksti?

Fiiliksiä

Tarvitaanko näihin joku teksti?

Palautteita

Tarvitaanko näihin joku teksti?

En uskonut, että vastaus voisi löytyä musta. Mun omasta kehosta.

Ennen mietin usein: miksi on niin vaikeaa olla minä? Miksi tuntui, että mun ja elämän välissä oli kuin lasiseinä?

Kuljin eteenpäin kuin sumussa, jonkin sisäisen ohjelmoinnin ohjaamana. En edes tuntenut
itseäni – ja silti yritin selviytyä, olla hyvä, jaksaa.

En olisi silloin uskonut, että hermoston kroonisen hätätilan sammuttaminen ja kehossa olevien tukahdutettujen muistojen ja tunteiden kanssa työskentely voisi muuttaa elämäni näin radikaalisti.

Tänään mun keho viestii turvaa – itselleni ja ympäristööni. Vagushermon kautta kulkee kehosta rauha ja turvantunne aivoille – ei enää hälytys.

En ole koko ajan zen, eikä se ole tarkoituskaan.

Hermosto auttaa mua silloin, kun pitää toimia – ja sitten se osaa palautuatakaisin turvantilaan.

Osaan kannatella itseäni arjessa – ja myös silloin, kun elämä tarjoaa sen kierrepallon, joita meille kaikille tulee.

Tämä kaikki on rakennettu muhun toistojen kautta – pidempien, ihanien kuunteluiden ja lyhyempien hermoston rauhoittamisen tekniikoiden avulla.

Nämä tekniikat kulkevat mun mukana aina. Tämä ei ole ihme, eikä taikuutta – tämä on neurobiologiaa, jota TraumaNeuro-työ on mussa mahdollistanut.

Olen löytänyt tien oman voimani luokse – ja nyt luon elämää ihan eri pisteestä käsin kuinennen, koko ajan enemmän todelliseen itseeni tutustuen.

Me kaikki ansaitaan se. Se elämä, joka luodaan turvantilasta. 💕

Ja mun matka jatkuu edelleen – löydän yhä uudelleen uusia tasoja tässä hermostotyössä, syvempiä yhteyksiä itseeni ja lempeämpää tilaa olla mä.

Jenni Rantalainen TraumaNeuro Valmentaja

Siinä turvassa avautui muutakin kuin keho: mun kyky rakastaa. Ottaa vastaan.

Olin tehnyt työni - osasin säädellä, nimetä triggerit, tunnistaa kuviot.
Ymmärsin traumaa, kiintymystä ja hermoston reaktioita.

Mutta kun joku tuli ihan oikeasti lähelle — mä jäädyin.
Mun keho meni hiljaiseksi. Jäykäksi. Varautuneeksi.
Mikään ymmärrys ei pysäyttänyt sitä hetkeä.

Se, mikä lopulta muutti jotain, ei ollut uusi tieto.
Vaan se, että mut kohdat­tiin kokonaan — lempeästi, ilman painetta.

Ja siitä syntyi jotain uutta.

Mun hermosto alkoi pikkuhiljaa oppia, että on ihan oikeasti turvallista pehmetä.
Ja siinä turvassa avautui muutakin kuin mun keho: mun kyky rakastaa. Ottaa vastaan. Ja jäädä

Virpi 52

SUCCESS STORY  

" Mikään ei varsinaisesti ollut vialla, mutta mikään ei myöskään tuntunut oikealta"

Elämä tuntui tahmealta ja toistuvalta.

Olin ollut kiltti, suorittanut, yrittänyt hoitaa itseäni ja kasvaa henkisesti.
Silti sisällä oli jatkuva tunne tyhjyydestä ja näkymättömyydestä.

En ollut koskaan kuullutkaan emotionaalisesta traumasta tai siitä, miten keho kantaa sukupolvien takaista kipua.

En ollut koskaan kuullutkaan emotionaalisesta traumasta tai siitä, miten keho kantaa sukupolvien takaista kipua.

Kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa Susannan kautta, mun tajunta oikeasti räjähti.
Ja kun ymmärsin, että tämän käsikirjoituksen voi kirjoittaa uusiksi — alkoi paras matka ikinä.

Mä löysin ilon. Voiman. Rauhan. Mun unelmatyön.

Jos mietit, pitäisikö ...

niin kyllä, ehdottomasti pitäisi.

- Anne Sydänpelto  

TraumaNeuro Valmentaja

"Tästä ymmärryksestä ja taidosta tuun olemaan kiitollinen elämäni loppuun saakka."

Tärkein asia mitä oon Susannalta oppinut on että oikea, todellinen traumatyö ei ole sitä,

että osaat sanoa mitä sulle tapahtui.

Vaan sitä, että sun keho saa sulattaa sen, mitä se yhä kantaa – ja viedä loppuun sen, mikä aikoinaan jäi kesken.

Hanna 

Suosittelen koulutusta lämpimästi! 

Meillä kaikilla on kehossamme traumoja, joita ei voi käsitellä vain ajatuksen voimalla, mutta näiden harjoitteiden avulla muutos on aidosti mahdollinen.

Minulla oli ollut jo pidempään tunne, etten ehkä ollutkaan niin kyvykäs säätelemään tunnetilojani ja reaktioitani tiettyjen tilanteiden yhteydessä kuin olin kuvitellut.

Myös erilaiset vanhat ajatusmallit roikkuivat edelleen mukana varjostamassa muuten mielekästä elämää.

Aika pian koulutuksen alkamisen jälkeen ymmärsin, että hermostoni oli kuormittunut ja ylivirittynyt.

Sain alkumetreiltä lähtien käytännönläheisiä oikeita työkaluja hermoston vakauttamiseen, ja suurin oivallukseni onkin ollut se, että voin itse vaikuttaa hermostoni tilaan ja olla ns. ratin takana omassa elämässäni.

Yksinkertaiset hengitys- ja pendulaatioharjoitukset ovat auttaneet pysähtymään arjessa ja katkaisemaan vanhat haitalliset reaktiokierteet.

Tämä on tuonut mielenrauhaa, sillä osaan nyt kohdata haastavia hetkiä lamaantumatta.

Olen myös uskaltanut katsoa ihmissuhteisiini liittyviä kokemuksia uusista näkökulmista.

Olin tehnyt paljon työtä oman itseni kanssa aiemminkin erilaisten opintojen kautta, mutta tämä koulutus oli keho-mieliyhteyden kokonaisvaltaisesti huomioonottavana muista poikkeava, käytännönläheinen ja erittäin konkreettinen.

Susanna on kouluttajana lämminhenkinen, aito ja kuin vierellä kulkeva kädestä pitävä ystävä.


Laura Braz, TraumaNeuro opiskelija

 

"Aloitin Susannan TraumaNeuro- valmentajakoulutuksen keväällä tietämättä mihin ryhdyin."


Tai, no tiesin kyllä ja paljon, koska olin omaa kehityksellistä traumaa niin terapioinut kuin somaattisestikin työskennellyt.

Ja olin kokeillut myös psykedeeliavusteista työskentelyä. Olin silti edelleen ihan hiton kipee.

Sydämeen sattui 💔

Olin käynyt sielullisen kipuni kanssa nii syvällä että sen syvemmälle ei ihminen enää pääse kuin yhdellä keinolla.

Aloitin koulutuksen koska ajattelin ottaa jonkun ”tittelin” että voin alkaa tehdä jotain toisten auttamiseksi, josko se veisi huomioni pois kivustani.

Vähänpä tiesin! Tää valmennus on aivan ÄLYTÖN!

Mä oon saanut neljässä kuukaudessa sulaa ja pehmentyä, ja tulla omaksi, kauniiksi, haavoittuvaksi itsekseni, ja todeta että siinä on se VOIMA mitä mä tarvitsen elääkseni kivusta vapaata
elämää.

Kivulla tarkoitan tässä ahdistusta, pelkoa, huolta, hätää, jopa kauhua tai sitten
äärimmäistä kaiken ja kaikkien vihaamista, arvostelua, kateutta.. Mä oon kokenut noita kaikkia, koska multa on puuttunut se mikä mulle olisi aina kuulunut. Mun oma elämä, ja lupa olla minä ❤️

Ja niin, enkä mä ole vielä edes valmennuksen puolivälissä eli oon aivan alussa ja nyt jo saanut tästä niin paljon ettei sanat meinaa riittää
❤️‍

Niina, TraumaNeuro opiskelija

Olin tottunut pitämään tilaa muille – mutta en tajunnut, kuinka kauan siitä oli, kun joku piti tilaa mulle.

Mä osasin kuunnella. Tukea. Johtaa.
Mun tehtävä oli olla vahva – kotona, töissä, kaikille.

Mutta Susannan läsnäolossa mä tajusin, että mä olin esittänyt voimakasta niin pitkään,
etten enää osannut hellittää.

Sain luvan hajota vähän.
Ja juuri siinä pehmeässä hajoamisen pisteessä löytyi mun todellinen voima –
ei tekemisestä, vaan siitä että sain vihdoin vain olla.

Henna 

Palautteita harjoituksista

tähän joku hyvä teksti siitä

Palautteita

Tähän joku hyvä teksti

Fiiliksiä

tähän joku hyvä teksti

SUCCESS STORY  

Mun elämä on muuttunut täysin. Olen häkeltynyt.

Uskallus edetä ja laajentua on nyt niin paljon helpompaa.

En voi ymmärtää. Minäkö tässä.

Palaset tuntuu loksahtavan paikoilleen jatkuvana virtana.

Tämä prosessi! Miten sinä Susanna osaat??? Rakastan sitä, janoan sitä.

Ei ole sanoja kuvaamaan tätä muutosta, elämää oikeastaan.

Mun silmiin on syttynyt valo ja mä hehkun. Olen yhteydessä itseeni ja kaikkeen ja en koe sitä kuormittavana enää.

Nautin joka hetkestä.

Kaiju Savukoski  TraumaNeuro Valmentaja 

Kokemuksia Reborn To Remember Workshopista...

Kiitos sydämellisestä lähestymisestäsi!

Vaikka polyvagaalinen teoria on tuttu omasta työstäni, onnistuit esittelemään sen uudella, lempeällä tavalla.

Saara

 

Erinomainen tutkittuun tietoon perustuva koulutus näin miehellekin, kiitos!

Jarkko

 

En uskonut, että tämä voisi auttaa minua, vaikka siskoni suositteli sitä - mutta olin väärässä.

 

Avasin oven ihan uuteen maailmaan, vaikka nyt tosin harmittaa se, etten tiennyt tätä aiemmin.

Olisin säästynyt paljolta.

 Anita

Kiitos tuosta ylisukupolvien rakkausmeditaatiosta.

 Olen itsesuggestiota ja myötätuntoa ja meditaatioita harjoitellut.

Niissä kyllä parin kolmen vuoden tauko.

Tämä oli heittämällä tuntuvin kokemus. Koin liikutusta ja sellaista rakkautta mitä en ole kokenut.

Satu

"Mä jaksoin ja jaksoin. Ja silti mä hiljalleen katosin."

Hymyilin ja sanoin että kaikki on hyvin – mutta mun keho kertoi muuta.
Rintakehä oli aina tiukka. Hengitys tuntui pinnalliselta ja hankalalta.
Itkin suihkussa, niin ettei kukaan vaan kuullut sitä.

Susannan valmennuksessa mun ei tarvinnut enää esittää.
Mun keho sai puhua.
Ja kun mä kuuntelin… aloin herätä takaisin eloon.

Jonna

En koskaan sanonut sitä ääneen, mutta en halunnut enää herätä.

Oli aamuja, kun en vaan halunnut nousta.
Olisin mieluummin jäänyt peiton alle ja kadonnut.

Ei mitään suurta draamaa – vaan se hiljainen ajatus, että ehkä ois helpompaa, jos ei tuntis yhtään mitään.
Hävetti, miten tyhjältä musta tuntui.
Kaikki oli tavallaan ihan hyvin.
Mutta joku osa musta oli hiljaa kuihtumassa.

Kun löysin Susannan valmennukset, en odottanut mitään ihmettä.
Mutta löysin ihmisen, joka osasi kohdata mut just niin kuin olin – yrittämättä korjata.

Vähitellen se hiljaisuus mun sisällä ei enää tuntunut tyhjältä.
Se alkoi tuntua maalta mun jalkojen alla.
Turvalta.
Nyt kun mä herään – en halua enää kadota.
Mä haluan aloittaa uudestaan.

Siiri

"I can't belive this is so amazing! Thank you🥰

Olin juuri mukana Reborn to remember webinaarissa ja täytyy sanoa, että olin juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Olen 30 vuotta! tehnyt töitä itseni kanssa vapautuakseni traumaattisesta lapsuudestani. Haluaisin auttaa muita ihmisiä pääsemään eteenpäin elämässään.

Kävin hyvinvointivalmentaja koulutuksen viime vuonna ja askelmerkit eteenpäin ovat hukassa sillä työ itseni kanssa oli vielä hurjasti kesken.

Nyt tuntuu siltä , että sinulta saan avaimia niihin lukkoihin jotka ovat pidätelleet minua lukkojen takana lähes koko elämäni ja elämä on tuntutunut lähinnä teatterilta.

Kiitos sinulle siitä ja  kohtaamisista kanssasi 🥰

Sirkka Siirtola

Kiitos! 

Nyt oon pari kolme videota katsonut ja tuntuu kuin olisin tullut kotiin. Ja asiat mistä puhut... on kuin horisontissa siintäisi taivas. Ja sen taivaan minä tahdon saavuttaa.

Olen tehnyt/ kokeillut kaiken mahdollisen. Mutta tämä ja sinä kuulostat totuudelta. 🙏🏼♥️

Sirkku Reborn To Remember Workshop

"Musta piti muutama vuos sitten tulla multaa.

Itseasiassa vielä muutama kuukausi sitten. Mun ei pitänyt nähdä edes yläasteen loppua, saatikka nähdä tätä päivää eli täyttää 17.

Vielä viime syksynäkin olin sitä mieltä että hauta on se mun paikka.

Nyt ajatus siitä, että kuolisin huomenna, on ihan hirveä.
Ja tää on mulle niin uusi ja hieno tunne, kun oon jostain 10-11 vuotiaasta asti halunnut pois.

Miten ihmisestä, jota ihan alussa jops vähän epäilin, että puhuuko toi ihan totta, on tullut mulle ihan mun elämän oikeesti tärkeimpiä ja merkityksellisempiä ihmisiä.

Jota arvostan ihan helvetisti. Sellanen ihminen, joka on muuttanut aivan kaiken mun elämässä.

Ensimmäinen ihminen äitin jälkeen, joka sanoo mulle ääneen, että musta voi tulla jotain. Enemmän siis kun kynnymatto.

Ensimmäinen ihminen, joka antaa mulle kokemuksen, mitä on aito turva, rakkaus ja läsnäolo.
Ensimmäinen ihminen ikinä, jota en pelkää enkä oo koskaan pelännyt.

Välillä mietin että näänkö unta vai voiko elämä olla tällästäkin. En oo ikinä ennen pitäny itteäni arvokkaana.

En oo koskaan ennen tiennyt mitä on se tunne, kun tietää, ettei ole yksin, tietää, että rakastetaan ja että on arvokas.


Nyt mä tiedän ja tunnen sen.

Kiitos Susanna, sä mahdollistit mulle elämänhalun🩷

Maria 17